maanantai 8. syyskuuta 2014

Korttien tarinoita


Tässä muutamia kortteja, joiden viestit olivat omasta mielestäni vähintään yhtä kiinnostavia kuin itse kortit.

Mein lieber Fritz



Tämän Punahilkka-kortin on lähettänyt helmikuussa 1917  Fritzille hänen rintamalla oleva isänsä. Se on kenttäpostikortti, kuten leimasta ja "Feldpost"-merkinnästä näkee.


Kortin viesti on seuraava:

"Mein lieber Fritz,
Du kennst doch das schöne Märchen vom Rotkäppchen; nun sollst du es in Postkarte haben; hebe sie aber gut auf, damit dir keine davon verloren geht.
Herzl. Grüße, 
dein Vater"

"Rakas Fritz,
tunnethan kauniin sadun Punahilkasta; nyt saat sen postikorttina. Pidä siitä hyvää huolta, ettei se katoa.
Rakkain terveisin,
isäsi"

Saman vuoden heinäkuussa Fritz täytti 8 vuotta ja syyskuussa Fritzin isä kuoli rintamalla - tosin sairauteen, ei luoteihin. Myöhemmin Fritz muutti äitinsä ja sisarensa kanssa Yhdysvaltoihin ja eli siellä loppuelämänsä eli vuoteen 1981 saakka.


Enrico mio, 1.12.1939

Tämä kortti on lähetetty Tähtelästä, Lenjanista 1.12.1939 ja osoitettu prokuristi Henrik H:lle Helsinkiin. 



Kortti kuuluu näin:

"Min kära Henrik
I fall du icke redan har satt in min pension på mitt kassakreditiv, ber jag Dig betala 6301:50 Fm åt Erik eller Edda för min andel i hyrorna och betala resten (ca 1050 Fm?) på kassakreditivet. Tillika ber jag Dig köpa åt mig en ny checkbok för handkreditiv (5 Fm) och antingen sända den hit med posten eller genom Woldemar, som möjligen far till staden imorgon. Här är ljuvligt! En vila för nerverna, som blevo icke så litet irriterade i går. Resan hit gick icke utan hinder. Bilen, som lär vara ganska gammal, började krångla efter passerandet av Pikkala bro och det tog mer än två timmar att sätta den någorunda i skick igen. Woldemar gick till professorskan Erich, som bor nära bron, och fick låna hennes chaufför och då icke heller han kom underfund med felet, eftertelefonerades en fackman från Sjundeå. Under två timmar voro Mamma och jag hos professorskan, som bjöd på te och smörgåsar. Woldemar var glad då bilen sedan orkade ända fram till Lenjan. Mamma vill tillfoga några order. De hjärtligaste hälsningar från oss alla.
Din fader.

Enrico mio! Jag tänker alltjämt på dig och önskar att du vore här också. Gud vare med oss alla. Mamma.
Hälsa Lydia och Greta hjärtligt från oss båda."


"Rakas Henrik
Ellet ole jo laittanut eläkettäni kassakreditiivilleni, pyydän Sinua maksamaan 6301:50 Sm Erikille tai Eddalle osuutenani vuokrista ja maksamaan loput (n. 1050 Sm?) kassakreditiiville. Samoin pyydän Sinua ostamaan minulle uuden shekkikirjan käteiskreditiiville (5 Sm) ja joko lähettämään sen tänne postissa tai Woldemarin välityksellä - hän lähtee mahdollisesti kaupunkiin huomenna. Täällä on ihanaa! Lepoa hermoille, jotka eivät eilen aivan vähän ärtyneetkään. Matka tänne ei sujunut vailla esteitä. Auto, joka kuulemma on melko vanha, alkoi temppuilla Pikkalan sillan jälkeen, ja kesti yli kaksi tuntia saada se jälleen jonkinlaiseen kuntoon. Woldemar meni professorin rouva Erichin luo, joka asuu sillan lähellä, ja sai lainata hänen autonkuljettajaansa. Kun tämäkään ei saanut selville, mikä oli vikana, soitettiin Siuntiosta ammattimies paikalle. Kahden tunnin ajan olimme Äitisi ja minä professorskan luona, joka tarjosi meille teetä ja voileipiä. Woldemar oli iloinen, kun auto sitten jaksoi Lenjaniin saakka. Äiti haluaa lisätä tähän muutamia ohjeita. Sydämelliset terveiset meiltä kaikilta.
Isäsi.

Enrico mio!
Ajattelen sinua koko ajan ja toivon, että sinäkin olisit täällä. Jumala olkoon meidän kaikkien kanssa. Äiti.
Kerro Lydialle ja Gretalle sydämelliset terveiset meiltä molemmilta."

Tälle viestille antaa merkityksen sen ajankohta: talvisota oli syttynyt edellisenä päivänä, 30.11.1939, ja mm. Helsinkiä pommitettiin kahdesti. Kyseiset vanhemmat olivat siis paenneet Helsingistä maaseudulle kesäpaikkaansa poikansa Woldemarin kyydissä jostain lainatulla autolla. Henrik-poika perheineen oli jäänyt Helsinkiin. Mainittakoon, että kyseinen Henrik oli tuohon aikaan jo 40-vuotias, ei mikään nuorukainen.

Viestin isä on Alfred Hackman, Kansallismuseon intendentti, arkeologi ja professori, lisäksi innokas harrastelijavalokuvaaja. Hän menehtyi 1942, jatkosodan aikana. Viestin äiti on Olga Hackman, o.s. Ehrnrooth, joka menehtyi 1945 sodan päätyttyä. Woldemar oli perheen vanhempi poika, joka eli lähes 90-vuotiaaksi. Kirjekortin saanut Henrik eli 75-vuotiaaksi.

Mitä tulee kassakreditiiviin, sen määrittely löytyy täältä

Unohtuneet kalossit

Tämä kortti on lähetetty Oulaisista 1893 Östermyran asemalle.



Se kuuluu seuraavasti:

"Å måndagens tåg N: 472 kvarglömde min hustru i 2dra kl. damkupé 1 par galoscher. Om dessa där tillvaratagits anhåller jag att dessa benäget hitsändas.
Wänskapsfullt
Wäinö A."

"Vaimoni unohti maanantain junaan nro 472 2. luokan naistenvaunuun 1 parin kalosseja. Jos olette ottaneet ne talteen, pyydän ystävällisesti lähettämään ne tänne.
Ystävällisin terveisin
Wäinö A."

Kortin lähettäjä oli silloinen Oulaisten asemapäällikkö, joten Östermyran asemalta voitiin lähettää kalossit Oulaisten asemalle. Samainen asemapäällikkö oli myös innokas musiikki-ihminen ja oli mm. perustamassa Oulaisten Puhallinorkesteria. Hänen vaimonsa, joka kalossien unohtamisen aikaan oli 29-vuotias, oli kotoisin Oulusta.
Myöhemmin he asuivat mm. Joensuussa, jossa Wäinö A. oli Suomen Pankin diskonttokomitean varajäsen.

Sillistä hygieniatuotteisiin

Tämä on ollut liikekirje (-kortti), jonka on lähettänyt Sören Berner heinäkuussa 1893, kuten leimasta näkyy.




Viesti toisella puolella kuuluu seuraavasti:

"Herr F. Nygren
Enligt order har jag haft nöjet afsända idag per efterkraf
2 tun norsk fetsill á mk 25: 50:-
Emotseende förnyade order tecknar
Högaktningsfullt
Sören Berner"

"Herra F. Nygren
Minulla on ollut ilo lähettää tänään tilauksen mukaisesti jälkivaatimuksella 2 tynnyriä silliä á 25 mk yht, 50 mk.
Lisätilauksia odottaen
Kunnioittavasti
Sören Berner"


Sören Berner (1859-1902) oli norjalaissyntyinen kauppias, joka saapui Helsinkiin 1880-luvulla. Hän aloitti tuomalla Norjasta silliä, ja liiketoiminta laajeni ensin muihin kalatuotteisiin ja sitten mm. vehnäjauhoihin. Berner-yhtiö kasvoi lopulta merkittäväksi suomalaiseksi perheyhtiöksi.

Lähettäkää papintodistus

Tämä kortti on tullut Tukholmasta 1953.


Se kuuluu kokonaisuudessaan seuraavasti:
"Terve nyt Stockholmasta. Nyt olen asunut täällä kohta 3 kk. On 2si viikko vaille. Ja tarvitsen asumisluvan. Nyt hankikaa papintodistus ja viekää polisille. Se hommaa esteettömystodiste. Saan sillä täällä passin. Saan muuten sakkoa. Passilla täällä saan asumisluvan. Asumisluvan hakea 3 viik ennen 3 kk täyttymitä. On jo kiire saada se papintod. sieltä. Lähettäkää kirjattuna kirjeenä papintodistus ja esteettömystodiste. Tarvitsen molemmat."

Lieneekö kiire ollut kirjoitusvirheiden syynä vaiko tottumattomuus kirjoittamiseen. Ainakin allekirjoitus oli jäänyt kokonaan puuttumaan.


En erotessamme löytänyt sanoja tunteitani ilmaisemaan

Vanhoissa korteissa viehättää myös niiden kieli ja tyyli. Harva kirjoittaa tällä tyylillä sähköposteja ystävilleen.



"Turku 17/10 35 Veina rakas,
sydämellinen kiitokseni Sinulle paljosta, hyvin paljosta. En erotessamme löytänyt sanoja tunteitani ilmaisemaan, mutta luulen melkein, että tunsit mitä ajattelin. - Olet minulle niin hyvä ja hyvin rakas. - Matka meni mainiosti. Sain pitää koko sohvan hallussani ja olin pitkälläni täydellisessä lepoasennossa Turkuun asti. Joskus nukahdinkin välillä, en oikein tiedä kuinka paljon.
Tänä aamuna soitin Paraisille ja puhuin kälyni kanssa. Sain kuulla, että Täti oli ollut eilen illalla aika heikko, oli ollut kuumettakin, mutta tänään aamulla oli kuume poissa ja oli hän hieman parempi. Tohtori oli käydessään ollut sitä mieltä, että Täti oli saanut lentsun ja että heikkous johtui siitä. Hoitaja oli edelleen vakuutettu siitä, että oli lisäksi ollut lievä verenvuoto aivoissa. Ei taida olla helppo tietää aina. - Voi oikein hyvin, Veina. Monin lämpimin terveisin. Terveisiä Pyrylle! Täällä sataa ja paistaa. Edit."

Kirjoitit että se tuntuu yksinäiseltä siellä 



"Tampere 28.4.08 Rakas Bertha!
Sydämmellinen kiitos kirjeestäsi. Tulin niin iloiseksi kun sain sen kirjeen niin pian sinähän oletkin aina niin hyvä ja muistat usein. Kirjoitit että se tuntuu yksinäiseltä siellä ehkä niinkin mutta kun sitä on täälläkin, niin, ei sekään niin hääviä ole. Toivon, että et vaan iloasi kadottaisi, vaan olisit yhtä iloinen kun tulet tänne, pianhan tulet jo täällä käymään eihän siihen enään kauvaa viivy. Siis ole terve ja iloinen ja muista että et vaan suinkaan ole laihtunut. Kirjoitan kirjeen jälestä päin, nyt en joudu kun olen kirjoittanut sitä puhetta ja kello on jo 12sta. Hyvästi nyt ja hyvää yötä. Siskosi Tyyne"
Kortin sivussa on lisäys: "Mitä hauskinta Vappua!"



Aili liten!

Tämän kortin on äiti lähettänyt 11-vuotiaalle Ailille 1906 Pudasjärveltä, missä Ailin isä oli kirkkoherrana. Aili oli Haaparannalla isovanhempiensa luona. Kortissa mainittu Esko on Ailin pikkuveli, ja Kurre ja Misse lienevät perheen koira ja kissa (tai kaksi kissaa).




"Aili liten! Nu får du ett så här vackert kort. Om du flitigt skrifver hem, så får du tre till af den här sorten; det är samma flicka, men i olika ställning. Det var ju ledsamt att du glömt din tjockare kappa i Ubg, du må nu ej förkyla dig, då det igen är så kallt. Pappa kom hem i förrgår och hade valparna med. De heta Hej och Lies, och äro så lekfulla. Kurre är ond på dem, men Misse leker med dem. Spottar och smäller dem också ibland. Skrif nu snart! Skrif denna gång till Esko. Helsningar från alla genom Mamma"

"Aili pieni! Nyt saat näin kauniin kortin. Jos kirjoitat kotiin ahkerasti, saat vielä kolme tällaista; niissä on sama tyttö mutta eri asennoissa. Olipa ikävää, että unohdit lämpimämmän päällystakkisi Ouluun, et saa nyt palelluttaa itseäsi kun on taas niin kylmä. Isä tuli kotiin toissapäivänä koiranpennut mukanaan. Niiden nimet ovat Hei ja Lies, ja ne ovat kovin leikkisiä. Kurre ei pidä niistä, mutta Misse leikkii niiden kanssa. Sylkee ja hutkii niitä myös välillä. Kirjoita nyt pian! Kirjoita tällä kertaa Eskolle. Terveisiä kaikilta välittää Äiti."


Kun isä tulee kotiin

Irja on saanut isältä kortin 1914.



"När pappa kommer hem så skall jag hemta blommor åt Irja. Hälsningar av Pappa."

"Kun isä tulee kotiin, isä ostaa Irjalle kukkia. Terveisiä isältä"


Lähetä vaan se vaatetuskortti


Kortista on irrotettu postimerkki eikä leimaa näy, joten lähetysajankohdasta ei ole tietoa. Viesti kuitenkin viittaa 1940-lukuun.


"Rakas äiti! Kiitos kirjeestäsi jonka olen saanut. Lähetä vaan se vaatetuskortti, kun minä kävin Loimaalla siellä oli nahkakenkiä mutta niitä ei saa ilman vaatetuskorttia niitä saa kyllä ilman kansanhuollon lupaa eikä tarvitse antaa vanhojakaan kenkiä tilalle. Sydämelliset onnittelut 8.8 johdosta! Toivoo Ritvasi"

Kiitos äiti



"Aldrig mor kan jag tacka dig för allt du varit och gjort för mig! Rikedom visste du ej utav men stora gåvor du ändå gav. Tack mor. Önskar Agnes, Werner, Edgar"

"Koskaan en sinua äiti voi kiittää kaikesta mitä olet minulle ollut ja tehnyt! Rikkaudesta et tiennyt, mutta suuria lahjoja annoit silti. Kiitos äiti. Toivoo Agnes, Werner, Edgar"

Olkoon uusi vuosi onneksesi




Tämän kortin on Hanna lähettänyt Helmi Kestille Poriin joulukuussa 1903. En tiedä, mitä vuosi 1904 toi Helmille tullessaan, mutta myöhemmin Helmi joutui Nummelan keuhkotautiparantolaan, jossa oli hoidettavana myös runoilija Edit Södergran. Arkistoissa on säilynyt ainakin kaksi tämän Helmille vuonna 1913 suomeksi kirjoittamaa kirjettä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti