Syyskuu, syyskuu

René-Jacques: Pont de Carrousel, 1950

Nuo huokaukset tuulien jo rannat kuulla saa,
ja lapset koulutiensä aloittaa.
On kurjet suon jo jättäneet,
on metsät vaienneet ja kaupunkien kasvot kylmenneet.
Syyskuu, syyskuu, minne hänet vei?
Syyskuu, syyskuu, tuuli vastaa ei.

- Hector

Claude Batho: La balancoire

Hectorin melankolinen laulu tuo mieleen syysillat sohvanurkassa hyvän kirjan ja lämpimän torkkupeiton kanssa sateen piiskatessa ikkunoita. Kirjasta ja torkkupeitosta puolestaan tulee mieleen seuraava Saarikosken runo, vaikka sen voi kuvitella yhtä hyvin kevät- tai kesäiltaan.

Minä rakastan sinua 
niin kuin vierasta maata
kalliota ja siltaa
niin kuin yksinäistä iltaa
joka tuoksuu kirjoilta
Minä kävelen sinua kohti maailmassa
ilmakehien alla
kahden valon välistä
minun ajatukseni
joka on veistetty sinua

- P. Saarikoski

Carlos Spaventa: Le vélo de l'artiste

Sinisen hämärän aika

kevyt kuin höyhenen pyyhkäisy

Kadulla vielä vesilätäköitä

Valkoisen talon ikkunoissa valoja

                  valkeita harsoja joiden takana elämä

Hetki jälkeen uudestisyntymisen

Sateen jälkeen aina haikea olo

H. du Bois: À la mer

Ja kun olin mennyt

          tuuli tasoitti kohoumat

          meri täytti painaumat

Eikä minusta jäänyt jälkeäkään.

Ken Davison: Lunenberg II, Nova Scotia 1985

- Jokainen yksinään maan sydämellä

auringonsäteen lävistämänä

ja äkkiä on ilta

- S. Quasimoto